Lapinporokoira on muodostunut poronhoitoalueella poropaimennukseen käytetystä koirakannasta. Nykyisin enemmistö yksilöistä toimii seura- ja harrastuskoirina, koulutettuna rotu soveltuu myös poronhoitotyöhön.  

Lapinporokoira oppii nopeasti, mutta se myös kyllästyy helposti, jos ei koe toimintaa kannattavaksi itsensä kannalta. Kotioloissa lapinporokoira on yleensä rauhallinen, ainakin saadessaan riittävästi psyykkistä ja fyysistä aktiviteettia. Enemmistö lapinporokoirista suhtautuu ystävällisesti ihmisiin, mutta myös välinpitämätön suhtautuminen vieraisiin on tavallista ja varautuneitakin koiria esiintyy. Ollessaan motivoitunut johonkin asiaan, lapinporokoira on usein erittäin tarmokas. Rodun edustajat tekevät mielellään yhteistyötä omistajansa kanssa, jos koiran ja omistajan välinen suhde on kunnossa. Vieraiden koirien kanssa lapinporokoira ei aina ole kovin sosiaalinen, mutta yksilöliset erot ovat suuret. Joillain yksilöillä esiintyy myös riistaviettiä.

Rodun yksilöt ovat enimmäkseen varsin terveitä ja elävät helposti yli 12-vuoden ikään. Rodussa kuitenkin esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia sekä jonkin verran muita perinnöllisiä ongelmia kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa ja allergioita. Perinnöllisistä silmäsairauksista yleisimmät ovat kataraktat ja PRA. Niitä voidaan vastustaa silmätarkastuksilla ja prcdPRA:ta varten on olemassa myös geenitesti. Rodussa esiintyy myös toisen tyypin PRA:ta, IFT-122 siihen on myös geenitesti saatavilla.

Rodun turkin tulisi olla keskipitkä tai pitkä, kaksinkertainen ja karhea. Oikenalainen turkki on helppohoitoinen, koska se ei takkuunnu, se hylkii likaa ja vettä, eikä lumi tartu siihen kiinni talvella. Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa säältä ja hyönteisiltä. Keskipitkällä turkilla olevaa lapinporokoiraa ei tarvitse harjata kuin kerran kuukaudessa karvanlähtöaikaa lukuunottamatta. Silloin harjaaminen tulee tehdä useammin, mielellään muutamia kertoja viikossa. Pitkäkarvaisella lapinporokoiralla on usein korvien takana, raajoissa ja hännässä pidempää karvaa, jota saattaa olla tarpeellista harjata muutaman viikon välein myös karvanlähtöajan ulkopuolella. Lapinporokoiran peseminen ei ole tarpeellista, ellei koira ole likainen. Peseminen hävittää karvan luontaista rasvaisuuttaa ja heikentää sen vettä ja likaa hylkiviä ominaisuuksia. Liika peseminen saattaa myös kuivattaa ihoa.

Lapinporokoira sopii ulkoilusta ja liikkumisesta pitävälle ihmiselle. Sitä voidaan pitää niin maaseudulla kuin kaupungissa, mutta sen tulee saada päivittäin riittävästi liikuntaa, ulkoilua ja ihmisten seuraa. Yksinäiseksi pihakoiraksi lapinporokoira sopii huonosti, koska se viihtyy mieluiten yhdessä laumansa kanssa. Rotu soveltuu myös lapsiperheisiin ja maatiloille. Harrastuskoirana lapinporokoira on monipuolinen, mutta sen kouluttaminen ylemmälle tasolle vaatii paljon panostusta koiran motivaation ylläpitämiseen. Rotu soveltuu koulutettuna poronhoitotyöhön.

Teksti: Lappalaiskoirat ry